Onko insuliiniresistenssi diabeteksen ja ylipainon taustalla? Tämä sinun tulee tietää insuliiniresistenssistä.

Onko insuliiniresistenssi diabeteksen ja ylipainon taustalla? Tämä sinun tulee tietää insuliiniresistenssistä.

Insuliiniresistenssi on yksi tyypin 2 diabeteksen keskeisimmistä mekanismeista, joten on tärkeää ymmärtää miten se syntyy. 

Lepotilassa, kuten istuma-asennossa ja maatessa, asentoa ylläpitävien suurten lihasten aktiivisuus on minimaalista ja energiankulutus on lepotasolla, jolloin energiansaanti on helposti suurempaa kuin alhainen energiankulutus. Jatkuva ylimääräinen energiansaanti puolestaan johtaa ylipainoon ja kehonkoostumuksen muutoksiin, kuten rasvamassan osuuden nousuun.

Rasvaa kertyy lihaskudokseen

Ylipainon lisäksi jatkuva pitkäaikainen energiaepätasapaino ja rasvan ylimäärä johtavat rasvan kasautumiseen myös muualle kuin rasvakudokseen. Rasvaa alkaa kasautumaan lihaksiin, mikä aiheuttaa kudoksissa insuliiniresistenssiä (12). Ylimääräisen energian saannin lisäksi myös passiivisuus aiheuttaa insuliiniresistenssiä nimenomaan rasvan kertymisen vuoksi. Passiivisuus huonontaa lihaksen kykyä hapettaa rasvaa, mikä johtaa rasvan kertymiseen lihaskudoksessa ja insuliiniresistenssiin, mikä näkyy insuliinipitoisuuden kohoamisena (12).

Energiansaannin ollessa tasapainossa suhteessa kulutukseen insuliiniresistenssivaste lihaksessa puolittuu (16).

Lihaksien lisäksi rasvakudoksiin ja sisäelimiin ohjautuva ravintorasvojen kuorma lisää sisäelinrasvan kertymistä ja huonontaa maksan insuliiniherkkyyttä. Maksa puolestaan reagoi lisääntyvään insuliinikuormaan lisäämällä rasvan muodostumista, mikä johtaa hiljalleen maksan rasvoittumiseen ja toimintakyvyn heikkenemiseen (12).

Kuva: Rasvaa kertyy sisäelimiin, kuten maksaan.

Tilasithan jo ilmaisen Terveyslehtemme?

Tilaa Lempin neljä kertaa vuodessa ilmestyvä ilmainen Terveyslehti. Lehti ja toimitus on ilmainen.

TILAA LEHTI

Passiivisuuden yhteys tyypin 2 diabetekseen 

Passiivisuus itsessään aiheuttaa tyypin 2 diabetesta, huonontaa tyypin 2 diabeteksen hoitotilaa ja lisää liitännäissairauksien riskiä. Liikkumattoman elämäntyylin on arvioitu aiheuttavan 25 % tyypin 2 diabeteksen esiintyvyydestä (3, 34).

Päivittäinen passiivisuus, kuten pitkittynyt istuminen, heikentää jokaisen nautitun aterian jälkeistä sokerin säätelyä elimistössä. Tyypin 2 diabeetikoilla aterian jälkeinen verensokeripitoisuuden nousu on jo lähtökohtaisesti normaalia suurempaa, mikä yhdessä passiivisuuden luoman aineenvaihdunnan hidastumisen kanssa aiheuttaa vahvan ja pidempään kestävän tulehdusvaiheen elimistössä. Jatkuva hyperglykemia, eli verensokeripitoisuuden nousu, aiheuttaa kroonisia aineenvaihduntasairauksia (9).

Tyypin 2 diabeetikon on tärkeää vähentää istumistaan selkeästi alle kahdeksaan tuntiin ja tauottaa istumistaan 30 minuutin välein. Arkiaktiivisuuden lisääminen edistää välittömästi verensokeriaineenvaihduntaa ja pitkällä aikavälillä edistää merkittävästi tyypin 2 diabeteksen hoitotilaa.

Kuva: Passiivisuus johtaa tyypin 2 diabetekseen

Miksi passiivisuus aiheuttaa tyypin 2 diabetesta? 

Lihaksien käyttämättömyys on negatiivisesti yhteydessä erityisesti triglyseridien (rasvojen) pilkkomiseen ja hajoamistuotteiden siirtämiseen lihassolun sisälle lihaksen lipoproteiinilipaasin (entsyymi, joka pilkkoo rasvaa) avulla sekä solunsisäiseen rasvahappokuljetukseen ja hapetukseen vaikuttavien geenien aktiivisuuteen (18,19,20).

Insuliiniherkkyyden parantumiseksi onkin tehokkaampaa tauottaa istumista pienellä aktiivisuudella pitkin päivää kuin kuluttaa sama energiamäärä yhdellä liikuntatuokiolla ja istua lopun päivää

Rasva-aineenvaihdunnan häiriintymisen lisäksi pitkäaikainen passiivisuus heikentää myös suoraan lihaksen glukoosinottoa (sokerin siirtymistä lihakseen) GLUT-4-transportterin (glukoosinsiirtäjä = sokerinsiirtäjä) pitoisuuden pienenemisen takia, mikä lisää insuliiniresistenssiä (12). Insuliiniherkkyyden parantumiseksi onkin tehokkaampaa tauottaa istumista pienellä aktiivisuudella pitkin päivää kuin kuluttaa sama energiamäärä yhdellä liikuntatuokiolla ja istua lopun päivää (11). Istumajaksojen kesto saattaa olla kokonaisistumisaikaa tärkeämpi tekijä insuliiniherkkyyden parantamiseksi. Yhdessä passiivisuuden vähentäminen ja liikunnan harrastaminen luovat toki parhaan mahdollisen yhdistelmän insuliiniresistenssin kumoamiselle.

Passiivisuuden vähentäminen on helppo keino edistää omaa terveyttä 

Tyypin 2 diabeetikolle arkiaktiivisuuden tarjoamat hyödyt ovat tärkeä tieto, sillä arkiaktiivisuuden lisääminen esimerkiksi istumajaksoja lyhentämällä onnistuu usein helpommin kuin liikunnan määrän lisääminen. Liikunnalle tulee löytää aika, paikka ja välineet, ja helpostakin liikuntaharrastuksesta voi olla vaikeaa tehdä säännöllisesti toistuva tapa, mikäli arki ei ole aiemmin pitänyt sisällään liikuntaa tai liikunta koetaan epämiellyttäväksi. Parhaimpaan lopputulokseen toki päästään, kun minimoidaan passiivinen aika ja harrastetaan lisäksi päivittäin liikuntaa, kuten esimerkiksi käydään 30 minuutin reippaalla kävelylenkillä.

Ovatko ylipaino ja insuliiniresistenssi aina yhteydessä toisiinsa? 

Passiivisuus, ylipaino ja insuliiniresistenssi kulkevat usein käsi kädessä, mutta kudoksiin voi kehittyä insuliiniresistenssi myös ylipainosta riippumatta. Passiivisuus itsessään lisää merkittävästi insuliiniresistenssiä, mutta passiivinen ei välttämättä aina ole ylipainoinen. Toisaalta ylipainoinen voi myös olla arjessa aktiivinen. Oleellisinta on muistaa, että hoikallekin ihmiselle, joka on passiivinen, voi kehittyä insuliiniresistenssi ja tyypin 2 diabetes. Toisaalta taas ylipainoinen ihminen voi välttyä tyypin 2 diabetekselta, mutta riski on aina kohonnut, erityisesti mikäli keskivartalon seudulle on kertynyt runsaasti rasvaa.

Paikallaan vietetty aika on yhteydessä tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden ja sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyteen.

Kun tyypin 2 diabeetikko tavoittelee painonpudotusta, niin on tärkeää muistaa, että insuliiniherkkyys voi parantua huomattavasti jo ennen kuin paino putoaa, sillä energiamäärä, ruoan ravintoainesisältö ja arkiaktiivisuus parantavat insuliiniherkkyyttä jo kehon rasvamäärästä riippumatta. Muutokset ruokailu- ja liikuntatottumuksiin ovat siis joka tapauksessa tärkeitä, vaikka paino ei heti putoaisi toivotulla nopeudella.

Istumisen lisää kuolemanriskiä 

Istumisen terveyshaitat koskettavat jokaista, joka istuu päivittäin liikaa, vaikka liikuntaa harrastettaisiinkin liikuntasuosituksien mukaisesti. Istuminen on itsenäinen riski, sillä liikunnan harrastaminen ei kompensoi istumiseen käytettyä passiivista aikaa, eikä liikunnan lisääminen poista kaikkia istumisen aiheuttamia terveysriskejä.

Istuessa lihakset ovat passiivisia, mikä suurentaa lihaskudoksen insuliiniresistenssiä, mikä taas heikentää insuliinin vaikutusta ja saa verensokerin kohoamaan. Insuliiniresistenssi myös heikentää rasvahappojen kuljetusta ja hapetusta lihaskudoksessa.

Paikallaan vietetty aika on yhteydessä tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden ja sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyteen. Riskit ovat suuremmat niillä, jotka ovat arjessa passiivisia, mutta riskit ovat olemassa myös fyysisesti aktiivisilla, jotka istuvat paljon.

Istu alle kahdeksan tuntia 

Yli kahdeksan tuntia istuvilla jokainen tunti on yhteydessä 8 % :n suurentuneeseen ennenaikaisen kuoleman riskiin (2). Vastaavasti, kun osa istumisesta korvataan seisomisella, niin ennenaikaisen kuoleman riski pienenee (3). Kaikkien riskien poistamiseksi ei siis tarvitse harrastaa nimenomaan liikuntaa, vaan vaihtamalla istumisen hieman aktiivisempaan vaihtoehtoon, kuten seisomiseen, vähenee terveysriskit merkittävästi.

Kuva: Istuminen lisää sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta

Fyysinen aktiivisuus on tärkeää: 

Fyysinen aktiivisuus lisää energiankulutusta ja helpottaa energiatasapainon ylläpitämistä

Vaikka energiansaanti olisi tasapainossa niin passiivisuuden yhteys insuliiniresistenssiin ei poistu. Passiivisuus huonontaa edelleen rasvan hapettamisesta lihaskudoksessa, mikä lisää rasvan kertymistä lihaskudokseen ja johtaa insuliiniresistenssiin. Arkiaktiivisuuden lisääminen ja liikunnan harrastaminen pienentää insuliiniresistenssiä merkittävästi (16, 17).

Passiivisuus aiheuttaa rasvamaksaa. Fyysisen aktiivisuuden lisäämisellä on positiivisia vaikutuksia rasvamaksaan liittyviin entsyymiaktiivisuuksiin (rasvamaksan ehkäiseminen), vaikka paino ei muuttuisi (14, 15).

Tiesitkö, että tyypin 2 diabeteksen voi peruuttaa? 

Lempillä meidän tavoitteemme on tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisy ja peruuttaminen. Pääsemme tavoitteeseen yksilöllisillä ravitsemus- ja liikuntatottumuksien muuttamisella, jotka kumoavat insuliiniresistenssin ja lisäävät haiman insuliinia tuottavien beetasolujen massaa ja toimintakykyä.

Lue lisää: Diafree

Tilaa uutiskirjeemme niin saat tietoa ja tarjouksia sähköpostiisi

Kategoriat

Suositut kirjoitukset